Tervetuloa Ninan blogiin!

Näiltä sivuilta löydät tekstejä kuntalaisten arjesta ja Ninan toiminnasta kunnallispolitiikassa Petäjävedellä.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Kotiäitiys ei ole myrkkyä vaan arvokasta työtä

Mielipide / Keskisuomalainen 24.07.2016

Vihreiden toukokuisessa puoluekokouksessa useampikin puhuja oli huolissaan siitä, onko nykyinen hallitus ajamassa yhteiskuntaamme kotiäitiyhteiskunnaksi.


Viime vuosien poliittiset puheenavaukset ovat väliin kuitenkin olleet suoranaisesti myös estämässä kotiäitiyttä, esimerkiksi on haluttu saada vanhempainvapailta äidit kiivaaseen tahtiin takaisin työelämään, vaikka työtä, joka vastaisi useamman vuoden syvällistä koulutusta ei olisikaan tarjolla erityisesti erityisosaamista vaativilla aloilla, äidin omasta aktiivisesta työnhaustakaan huolimatta.

Ymmärrän vihreiden huolen, mikäli valtiovallan voimin oltaisiin pakkosanelemassa vanhempien omien toiveiden vastainen tulevaisuuden kehitys.

On kuitenkin muistettava, että kotiäitiys voi myös olla tietoinen valinta ja sinällään arvokasta työtä asuinkunnan ja valtion hyväksi. Kotiäiti voi luonnollisesti olla kunnalleen erittäinkin hyödyllinen voimavara.

Kotiäitiys säästää tutkitustikin valtavat euromäärät kunnan lastenhoidonkustannuksissa, kun ei tarvitse sijoittaa seiniin ja usean eri työntekijän palkkaamiseen. Kotiäitihän hoitaa päivittäin kasvatukselliset tehtävät ruoanvalmistuksen ja siivouksen ym. ohella.

Kotiäidin arki on usein hyvin kellotettua, samoin kuin esimerkiksi perhepäivähoitajilla, joiden työpäivä saattaa vastata kotiäidin päivärytmiä. Rytmitetty arki voi jatkua myös iltaisin ja viikonloppuisin: kotiäiti kuskaa jälkikasvuaan jopa kymmenien kilometrien päähän harrastuksiin useita kertoja viikossa ja toimii lisäksi erilaisissa yhteiskunnallisissa luottamustoimitehtävissä, yhdistysten hallituksissa ja vapaaehtoistöissä.

Palkkiona kaikesta tästä kotiäidille maksetaan työmäärään suhteutettuna todella pieni korvaus, olkoonkin tuo rahallinen kompensaatio perusvanhempainrahan, kotihoidontuen tai työttömyyskorvauksen kautta.

Huomionarvoista on sekin, että ansiosidonnaisen päivärahan loputtua kotiäidin jäädessä peruspäivärahalle eläkkeen karttuminen loppuu kokonaan, vaikka hänen työmääränsä säilyykin ennallaan.

Kotiäiti ei siis todellakaan ole mikään loinen, eikä hänen työtaakalla täytettyä eloansa kannattaisi kenenkään asiaan tarkemmin perehtymättömän kadehtia. Pienellä rahallisella korvauksella olisi pystyttävä usein lähes mahdottomiin.

Kotiäidit eivät myöskään tule vain yhdestä muotista.

Jotta kotiäitiys voisi kaikessa työntäyteisyydessäänkin olla aito vaihtoehto omien lastensa kasvattamiselle, tulisi sitä myös edistää erinäisin toimin.

Kotihoidontuen kuntalisästä pitäisi saada tasavertainen lisä kaikille kotiäideille asuinkunnasta riippumatta. Edelleenkin Suomen eri kuntien kotiäidit ovat kovin erilaisessa asemassa sen suhteen, myöntääkö oma kuntansa heille kuntalisää vai ei.

Myös eläkeverokertymän pitäisi olla realistisesti suhteutettu. Samoin työelämään paluu pitäisi saada paremmin mahdollistetuksi, kaikilla työaloilla, myös niillä spesifimmillä erityisaloilla.

Kevään puoluekokouksessa Tampereen Vihreät ry (TaVi) esitti, että vihreät ensimmäisenä puolueena suunnittelisi yli 45-vuotiaiden työttömien työllistymisohjelman.

Tämä on oikein kannatettava esitys, sillä kuten TaVikin perusteli, on EVA raportoinut jo 40–44-vuotiaiden työllistymisen olevan nuorempia ikäluokkia vaikeampaa. Tämä vahvistuu edelleen iän myötä niin, että yli 56-vuotiailla työttömillä työllistymismahdollisuudet ovat entistäkin heikommat (Helsingin Sanomat 1.2.2015).

TaVi listasi miltei ainoina vaihtoehtoina työelämässä pysymiselle sijaisuudet, osa-aikatyöt tai oman yritystoiminnan aloittamisen. Vetoankin TaVin aloitteen myötä hallitusohjelman uudelleentarkasteluun ja 45–64-vuotiaiden työllistymisen vahvaan edistämiseen sen monipuolisen heikentämisen sijaan.

Nina Hirsiaho
PsM
kunnanvaltuutettu (vihr.)
neljän lapsen kotiäiti
Petäjävesi, Kintaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti